|
Charmyard Bona Drag
Charmyard Bona Drag on tallin kolmas kasvatti ja samalla sen sarjan ensimmäinen suomalainen puoliverinen. Tamman suku on yhdistelmä klassisia koulupainoitteisia hannover-nimiä ja omaa täysiveristä kantatammaani. Luonteeltaan Bona muistuttaa molempia vanhempiaan, vaikka tietenkin näen enemmän yhtälaisyyksiä sen emään, omaan silmäterääni, jonka kanssa olen viettänyt enemmän aikaa. Se on todellinen rauhallisuuden perikuva ja sopisi tämän puolesta vaikka lasten käsiteltäväksi. Tammaa voi muitta mutkitta taluttaa pitkällä riimunnarulla (tai joissain tapauksissa jopa ilman; Bona seuraa ihmistä kuin paraskin sylikoira) eikä sen kanssa tarvitse juurikaan huolehtia pelottavista lentävistä muovipusseista tai muista hirmuisista möröistä. Bona kävelisi vaikka läpi harmaan kiven jos sillä olisi tuttu ja turvallinen ihminen mukanaan sekä lopussa lupaus lämpimästä mellapuurosta omassa karsinassa. Valitettavasti Bonan zen-henki ei tartu muihin hevosiin ja tamma löytääkin itsensä usein lauman pahnanpohjimmaisena. Ei sillä, että se välittäisi tai pistäisi pahakseen. Sillä on paljon tärkeämpiäkin asioita mietittävänään, kuten “koska syödään?” tai “kuinka kauan vielä?”. Hoidettaessa saa Bonaa kiltimpää hevosta hakea. Se ei hyöri ja häsellä, vaan keskittyy omaan olemiseensa suorastaan ihailtavalla omistautumisella. Suurin huoli tamman kanssa onkin hoitotilanteissa pysyä itse rauhallisena ja normaalina, sen varalta jos se äkkinäisen liikkeen tai äänen seurauksena yllättää itsensä paluussa todelliseen maailmaan. Kesäisin se on valitettavan herkkä kaikennäköisille hyönteisille ja vaatii sen vuoksi erityishoitoa suojahuppujen ja karkotussuihkeiden muodossa. Ratsastettaessa Bona on herkkä avuille eikä anna ratsastajalleen minkäänlaisia mahdollisuuksia huomion herpaantumiseen. Tamman kanssa saa todella työskennellä hiki otsalla jos haluaa siltä hyvän ja reippaan suorituksen, muuten se sortuu herkästi erilaisiin välistävetoihin sekä varsinkin laiskotteluun. Bona onkin varsinainen laiskottelun mestaruussarjalainen: jos se näkee mahdollisuuden mennä siitä missä aita on matalin, se ei todellakaan epäröi tehdä niin. Työskentely Bonan kanssa onkin parhaimmillaan erittäin palkitsevaa. Kouluratsastus on selvästi tamman ominta alaa: se nauttii siitä silminnähden ja liikkuu todella kauniisti sekä ryhdikkäästi jo luonnostaan. Myös sukunsa puolesta Bonalla on lajiin selkeää taipumusta. Vaikka tamma ei olekaan ratsastettavana vaatimustasoltaan aivan sieltä helpoimmasta päästä, etenkään koulukiemuroissa jossa sen kanssa saa todellakin paiskia töitä joka hetki, on se toisaalta yksi eittämätön suosikkini. Bona tarjoaa jatkuvia haasteita olematta vaikea tai arvaamaton, se suorastaan pakottaa ratsastajansa ajattelemaan ja nitistämään itsestään parhaat puolet esille. Esteitäkin tamma hyppää mielellään ja melko hyvällä tyylillä, mutta aivan kovan luokan kilpailijaksi siitä tuskin tähän lajiin on. Kotona hypätään pientä rataa ja maastoesteitä aina silloin tällöin treenin monipuolistamiseksi, ja mikäs siinä kun ratsukaan ei pistä (ainakaan kovin hanakasti) vastaan. Rauhallisen luonteensa ansiosta Bona on luotettava ja varma maastoratsu, ja sen kanssa onkin erityisen mukava tehdä sellaisiakin monen tunnin mittaisia maastoretkiä lähialueen metsäpoluilla käyntiä köpötellen jollaisia ei monen muun hevosen kanssa tulisi edes harkittua. Tamma ei ole koskaan sen enempää kuin hätkähtänyt silloinkin, kun ratsastaja sitä enemmän säikähdettyään joutuu pitelemään sydänalaansa. Bonalla onkin hyvin perinpohjainen 'kaikki neljä jalkaa maassa'-asenne, eikä se mielellään tuhlaa kallisarvoista, kovalla vaivalla aterioitua energiaansa turhanpäiväisyyksiin kuten hyvin pitkälti lähes kaikkeen yllä jossain muodossa mainittuun.
Isänisänisä Grandios (Graf x Kelina) kilpaili pääasiassa kotimaassaan Saksassa. Se menestyi pitkällä urallaan kohtalaisesti vaativan tason koululuokissa, mutta oli silti suosittu ori tammanomistajien keskuudessa hienon luonteensa ja rakenteensa vuoksi. Oriin useista hienoista jälkeläisistä Bonan isänisä Hamlet on kuitenkin ainakin Suomessa varmasti tunnetuin ja menestynein. Isänisänemä Sacramento (Olympic II x Für Elise) oli urahistorialtaan kovin samankaltainen sille valitun Grandiosin kanssa. Sekin kilpaili tasaisen välttävällä menestyksellä helpommissa koululuokissa. Hienoimmat meriittinsä se suoritti ehdottomasti siitostamman tehtävässään, joka olikin sen pääasiallinen toimi kotitilallaan monenkymmenen muun tamman seurana. Tamma itse on kovasukuinen ja jättikin liudan paljon itseään menestyksekkäämpiä jälkeläisiä, joista suurin osa tosin jäi Saksaan. Emänisänisä Donau (Dosile x Garmond) oli näyttävä ja voimakasrakenteinen saksalaisori. Se kilpaili pitkän uran erinomaisella menestyksellä vaativissa koululuokissa ja oli kotimaassaan suosittu ori jalostukseen paitsi kovan koulutaipumuksensa niin myös hienon, nöyrän luonteensa puolesta. Suomessa ori näkyy edelleen sukutauluissa tosin yksinomaan legendaarisen pojan, Lanzingerin, kautta. Emänisänemä Gedina (Donnersten x Factual) oli esimerkiksi poikaansa kevytrakenteisempi ja eleganttimpi estelinjan saksalaistamma, joka periytti jälkeläisilleen tunnetusti hyvää liikettä ja hyppytekniikkaa sekä rakenteellista keveyttä. Emänemänisä Carneval xx (Circus x Lentia) oli tummanruunikko kenttäpainoitteinen ori, jolla oli takanaan myös lyhyenlännäksi jäänyt, epäonnistunut ura risuesteradoilta: ori hyppäsi hyvällä tekniikalla muttei pärjännyt vauhdissa kilpaveljilleen. Uudelleenkoulutuksen jälkeen ori menestyi erinomaisesti kotimaassaan Iso-Britanniassa kenttäkilpailuissa. Jalkaongelmien vuoksi se kuitenkin siirtyi siitoskäyttöön jo 13-vuotiaana ja jättikin jälkeensä liudan hienoja monen lajin taitureita. Emänemänemä Silverhearted xx (Cellini x Heartless) oli ulkonäöltään ja saavutuksiltaan kovin vaatimaton kenttätamma. Se oli kuitenkin kovasukuinen ja jätti oikeiden oriiden kanssa hienoja sekä kauniita jälkeläisiä, joista moni menestyi urallaan. Tammaa käytettiin paljon myös puoliverijalostukseen.
|
